Skotlantilaisen romaanikirjailijan Alistair MacLeanin teos Hyvästi Kalifornia (Goodbye California) on vuonna 1978 julkaistu dekkari. Siinä maanjäristysherkkää Kaliforniaa ja sen suurkaupunkeja uhkaa suuri luonnonkatastrofi, sillä syvällä maan uumenissa tikittää aikapommi, joka aikoo muuttaa Kalifornian tarunhohtoiseksi Atlantikseksi. Seismologien ennustusten mukaan Yhdysvaltojen länsirannikkoa uhkaa lähivuosina katastrofaalinen maanjäristys, koska se sijaitsee juuri mannerlaatan reunalla.
Tärähtänyt filippiiniläinen kapinallinen Morro kumppaneineen on saanut tarpeekseen Yhdysvalloista, joka rahoittaa Filippiinien hallitusta. He kidnappaavat yhdysvaltalaisia fyysikkoja, ryöstävät uraania ja plutoniumia kalifornialaisesta ydinvoimalasta, ottavat henkilökuntaa panttivangiksi, rakentavat fyysikkojen avulla kymmenkunta 3,5 megatonnin ydinpommia ja aikovat pistää koko maailman polvilleen. Panttivankien joukossa on ydinvoimalan sihteeri Susan Ryder, mistä hänen miehensä, kovaotteinen ylietsivä John Ryder, ei ole kovin mielissään. John ja hänen myös poliisina työskentelevä poikansa Jeff alkavat tutkia, kuka on ryöstön ja uhkailujen takana.
Kirjan tapahtumat siis sijoittuvat Kaliforniaan, lähinnä Los Angelesiin. Maan kulttuuria kuvaillaan kirjassa hyvin vähän sillä kerronta keskittyy lähinnä siihen, kuinka John ja Jeff muiden avustuksella selvittävät rikollisen henkilöllisyyttä ja olinpaikkaa.
Kirjan päähenkilö, John Ryder on raudankova lainvartija, joka ei pelkää käyttää laittomia ja kyseenalaisia keinoja tapauksen selvittämiseen. Hän muun muassa tunkeutuu erään henkilön taloon, käyttää väkivaltaa tämän kuulustelussa ja varastaa häneltä aseita ja rahaa. Jeff taas on melkeinpä Johnin täysi vastakohta ja usein kyseenalaistaa ja tuomitsee isänsä tekoja. Johnin vaimo, Susan, on rohkea ja yrittää auttaa miestään jättämällä tälle vihjeitä olinpaikastaan ja Morrosta huonohkolla menestyksellä. Teos myös suorastaan pursuaa sivuhenkilöitä, joilla on melko eriskummallisia nimiä ja ainakin itseltäni meni useaan otteeseen sekaisin, kuka on poliisipäällikkö, kuka on FBI-agentti, kuka on fyysikko ja kuka on Morron kätyri, vaikka itseltäni menee yleensä aika harvoin nimet kirjaa lukiessa sekaisin.
En pitänyt kirjan kirjoitustavasta. Repliikit oli laitettu miellestäni jotenkin huonosti ja siksi lukiessa meni helposti sekaisin kuka puhuu ja kennelle, sekä repliikkiä ei aina lopetettu selvästi, vaan kertoja saattoi jatkaa suoraan sen perään. Välillä taas tuntui siltä, että samalla kun kirjaa lukee, täytyy toisessa kädessä pitää fysiikan kirjaa sekä tarkkaa karttaa Kaliforniasta. Pidin silti kirjan aiheesta, vaikka petyin hieman odotuksiin. Kirjassa olisi voinut myös olla enemmän jännitystä.
Jos ydinfysiikkaan ja seismologiaan perustuva dekkari ei kiinnosta, kirjaan ei kannata koskea. Myöskään toimintaa janoavien lukijoiden on turha vaivautua, sillä rähinä alkaa vasta neljä sivua ennen loppua.
''Ryder avasi väsyneet luomensa ja tarttui innottomasti puhelimeen.
— Niin?
— Täällä komisario Mahler. Tulkaa heti tänne. Ja ottakaa poikanne mukaan.
— Mikä hätänä? Komisaario vaati alaisiltaan yleensä puhuttelusanaa ''sir'', mutta ylietsivä Ryderin tapauksessa hän oli luovuttanut jo ajat sitten. Ryder käytti mainittua sanaa vain puhutellessaan niitä joita hän kunnioitti, ja hänen ystävistään ja tuttavistaan ei yksikään muistanut hänen koskaan käyttäneen sitä.
— Ei puhelimessa. Kuulokkeessa napsahti, ja Ryder nousi vastahakoisesti jaloilleen, vetäisi ylleen urheilutakkinsa ja kiinnitti sen keskinapin kätkien siten 0.38 Smith & Wessonin, jonka hän oli hän oli ripustanut vasemmalle siihen kohtaan, missä aikoinaan oli ollut hänen vyötärönsä. Yhä vastahakoisena, niin kuin sopikin miehelle, joka on juuri vapautunut kahdentoista tunnin keskeytymättömästä palvelusvuorosta, hän silmäili huonetta, joka oli tulvillaan imeliä pitsiverhoja ja tuolinpäällyksiä, koriste-esineitä ja kukkamaljakoita: ylietsivä Ryder ei ilmeisistikään ollut poikamies. Hän meni keittiöön, nuuhki murheellisena liedellä hautuvasta kattilasta kohoilevia tuoksuja, sammutti levyn ja kirjoitti "Menin kaupungille" sen ohjeen alle, joka neuvoi milloin ja minkä lämpötilan kohdalla hänen olisi väännettävä tiettyä nappulaa. Sen lähemmäksi ruoanlaittoa ei Ryder kaksikymmentäseitsemänvuotisen avioliittonsa aikana ollut vielä kertaakaan päässyt.''