Elizabeth Gilbertin vuonna 2006 julkaistu romaani Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä on erittäin syvällinen ja viihdyttävä teos. Romaanin päähenkilö on 35-vuotias Elizabeth Gilbert, joka ahdistuu omaan elämäänsä, ja lähtee vuodeksi matkustelemaan sekä miettimään oman elämänsä syvällisiä ja tärkeitä asioita.
Romaani jakautuu kolmeen eri osaan. Ensimmäinen osa on matka Italiaan, jossa tarkoituksena on saavuttaa nautinto. Toisessa osassa matka suuntautuu kohti Intiaa, jossa on tarkoituksena oppia meditoinnin taito, sekä löytää itselleen siten rauhallinen mieli. Kolmannessa eli viimeisessä osassa pyritään löytämään täydellinen tasapaino ihmisen mieleen ja koko ruumiiseen.
Oli kylmä marraskuu ja kello oli noin kolme aamuyöstä. Mieheni nukkui sängyssämme. Piileskelin kylpyhuoneessa suurin piirtein neljättäkymmenettäseitsemättä perättäistä yötä ja - kuten kaikkina niinä aiempinakin öinä - nyyhkytin. Itse asiassa nyyhkin sen verran vuolaasti, että eteeni kylpyhuoneen laattalattioille levittäytyi valtava kyynel- ja räkäjärvi, todellinen alemmuuden järvi - jos niin haluatte - johon vuodatin kaiken häpeäni, pelkoni, hämmennykseni ja suruni.
Romaanin päähenkilön elämässä on päällisin puolin kaikki hyvin, vika on siis pintaa syvemmällä. Hänen pitää siis alkaa miettiä asioita syvällisemmin ja uusista näkökulmista. Matkusteluvuoden aikana tapahtuu kaikenlaista, mikä muuttaa päähenkilöä itseään sekä hänen mieltymyksiään. Matkoillaan hän oppii mitä oikeasti pitäisi arvostaa, ja miten voisi toimia oikein ympärisötä ja muista ihmisiä kohtaan.
Silloin tiesin, että juuri sillä tavalla Jumala rakastaa meitä kaikkia ja ottaa meidät kaikki luokseen, eikä helvettiä ole olemassa missään muualla kuin kenties meidän omissa kauhun valtaamissä mielissämme.
Romaanin päähenkilö oppii tuntemaan suurta yhteyttä Jumalaan, ja tämän takia kirjassa puhutaan paljon hengellisistä ja pyhistä asioista. Teos kannattaa kuitenkin lukea, vaikka ei olisi suuri uskontojen fani, sillä siinä on paljon muita mielenkiintoisia asioita. Romaani laittaa miettimään asioita, joita ei ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi.
Romaani on nykyaikainen ja käsittelee 2000-luvulla tapahtuneita asioita. Kirjailija tuo teokseen niin WTC-tornien terrori-iskut, kuin Etelä-Aasian tsunamin. Näiden onnettomuuksien tuominen teokseen osoittaa sen, että teos on hyvin ajankohtainen ja monipuolinen. Monipuolisuutta lisää se, että teoksessa kerrotaan paljon historiallisia sekä maantieteellisiä asioita.
Kirja herättää paljon moraalisia kysymyksiä ja se laittaa lukijan ajattelemaan omaa elämäänsä. Olisko Elizabeth pystynyt jäämään vanhaan elämäänsä, ja olla pakenematta vastaoinkäymisiä? Onko moraalisesti oikein jättää kaikki vanha taakseen ja aloittaa puhtaalta pöydältä? Mitä mieltä olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti