Khaled Hosseinin Leijapoika (The Kite Runner) on voimakas ja koskettava kuvaelma Afganistanin historiasta 1960-2000 luvuilta. Se kertoo ystävyydestä, petturuudesta, ihmissuhteista ja syyllisyyden tunnosta. Tarinan kertojana on Amir, ja kirja kuvaa tapahtumat hänen näkökulmastaan lapsesta aikuiseksi. Kertomus on silti pitkälti tarina mieheksi kasvamisesta sekä pojista ja isistä. Kirja antaa rankan kuvan tarinan poikien lapsuudesta, ja se herättääkin myötätuntoa Afganistanin sodan aikana eläneitä lapsia kohtaan.
Amir ja Hassan syntyvät vuoden välein Kabulissa, 1960-luvun Afganistanissa. Amir on rikkaan miehen poika ja asuu upeassa talossa, kun taas Hassan syntyy ja elää pienessä savimajassa isänsä kanssa, Amirin kodin pihalla. Pojat ovat ystäviä keskenään aina kun tilanne sallii, sillä Hassan on Afganistanin niin sanottua väärää kansaa, hazaroita.
Amir tuntee itsensä vääränlaiseksi, koska ei saa isältään tarpeeksi huomiota ja rakkautta. Hän jää kaipaamaan isänsä hyväksyntää. Eräänä päivänä molempien poikien kohtalo muuttuu peruuttomasti, kun Amirilla on mahdollisuus näyttää ansaitsevansa isänsä huomio ja hyväksyntä. Tilaisuus tulee leijakisan myötä, johon Amir ja Hassan osallistuvat. Kisan jälkeen Amir ja Hassan joutuvat tilanteeseen, jossa Amirin rohkeus ja ystävyys koetetaan. Sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan. Tapahtumat vaikuttavat poikien läheisiin ja heidän väleihinsä, sekä kantaa seuraukset vielä monen kymmenen vuoden päähänkin.
Minusta tuli se mikä tänään olen kahdentoista ikäisenä eräänä kylmänä ja pilvisenä talvipäivänä vuonna 1975. Muistan tarkan hetken ja sen, miten kyyristelin murenevan savitiilimuurin takana ja kurkistelin kujalle jäätyneen puron tuntumassa. Siitä on kauan, mutta olen oppinut ajan myötä, ettei pidä paikkaansa että menneisyyden pystyisi hautaamaan. Menneisyys nimittäin kynsii tiensä maan alta esiin. Katsellessani nyt taaksepäin tajuan, että olen kurkkinut sille tyhjälle kujalle viimeiset kaksikymmentäkuusi vuotta.
Kirja muistelee aikaisempia tapahtumia, ja sitoo siten koko teoksen sekä sen tapahtumat yhtenäisiksi. Kirja kertoo Amirin elämästä monen vuosikymmenen ajan, mutta silti jokaisella tapahtumalla on vaikutus tulevaisuuden seurauksiin. Kaiken ohella teos kuvaa Afganistania tarkasti ja elävästi. Sen avulla saa kuvan afgaanien kulttuurista ja uskonnosta. Myös sotaa käsitellään kirjassa vakavana aiheena, eikä siinä esiinny lainkaan sodan ihannointia. Leijapojasta löytyy myös raakoja ja väkivaltaisia kohtia, jotka tekevät syyllisyyden tuntemisen tuskan kanssa teoksesta niin vahvan ja rankan tarinan.
Historian sivuuttaminen ei nimittäin ole helppoa. Eikä uskonnon. Viime kädessä minä olin pataani ja hän hazara, minä olin sunni ja hän shiia, eikä mikään pystyisi muuttamaan noita seikkoja. Koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti