Keskelle maaseutua, kukkuloita ja tuulisia niittyjä, kauas maailman humusta, sijoittuu brittiläisen Emily Brontën ainoa romaani Humiseva harju (Wuthering Heights, 1847). Se kertoo lohduttoman tarinan toivottomaksi jääneestä rakkaudesta, sekä siitä, kuinka ihminen omalla itsekkyydellään voi pilata sekä omansa, että toisen ihmisen elämän.
Humisevan harjun hienon ja arvostetun perheen tytär Catherine Earnshaw ja perheeseen adoptoitu orpopoika Heathcliff rakastuvat tulisesti toisiinsa. Catherine kuitenkin itsekkyydessään tekee mielestään järkevän valinnan: hän menee naimisiin läheisen Rastaslaakson tilan perillisen, rikkaan ja komean Edgar Lintonin kanssa.
Näissä oloissa Heathcliffin naiminen kuitenkin merkitsisi minulle arvonalennusta, joten hän ei saa koskaan edes tietää, miten paljon häntä rakastan. Enkä rakasta häntä siksi, että hän on niin komea, vaan koska hän on enemmänkin minä kuin olen itsekään. Mistä sielut sitten onkin tehty, minun sieluni ja Heathcliffin sielu ovat yhtä ja samaa ainetta, ja Lintonin sielu eroaa niistä kuin kuunsäde eroaa salamasta tai kuura eroaa tulesta.
Kärsimys, ahdistus ja kostonhimo varjostavat Humisevan harjun elämää. Catherinen valinta tekee sekä Catherinen, että Heathcliffin onnettomiksi. Kostonhimossaan Heathcliff menee naimisiin Edgar Lintonin sisaren Isabellan kanssa ja saa pojan nimeltä Linton Heathcliff, mutta aiheuttaa kärsimystä vaimolleen kohtelemalla häntä huonosti. Catherine on niin ikävissään, että sairastuu ja lopulta hänen kärsimyksensä päättyvät tyttären, Catherine ”Cathy” Lintonin syntymään.
Sitten rouva lisää vielä mietteliäästi: ”Eniten minua loppujen lopuksi kiusaa tämä murtunut vankila. En millään jaksaisi enää virua täällä. Haluan karata toiseen, ihanaan maailmaan, olla ikuisesti siellä enkä vain katsella sitä sumentavien kyynelten lävitse sairaan sydämen muurien sisältä – haluan olla oikeasti siellä, Nelly.”
Kirjan henkilöillä on lähes ainoastaan huonoja puolia. He ovat äkkipikaisia, itsekkäitä, rahanhimoisia ja jopa väkivaltaisia ja onnistuvat itse sotkemaan elämänsä langat niin tiukkaan solmuun, että sen selvittäminen on lähes mahdotonta. Paremmasta elämästä unelmoiden he yrittävät jatkaa elämää parhaansa mukaan, samalla tuntien kuinka toivoton rakkaus lopulta korventaa heidät hulluuden partaalle. Tarinan kertoja, Humisevan harjun ja Rastaslaakson entinen taloudenhoitajatar Ellen "Nelly" Dean on hyvin perillä työpaikkojensa asioista. Hän ottaa nuoremman Catherinen suojatikseen ja kirjan loppuosa kertookin tämän vaikeasta kasvusta naiseksi.
Sivujen välistä välittyvät hahmojen voimakkaat tunteet ja periaatteet. Eristäytynyt elämäntapa Englannin Yorkshiren nummilla 1800-luvun vaihteessa saa sukulaiset rakastumaan toisiinsa ja menemään naimisiin. Sairaudet, sivistymättömyys ja alkoholismi aiheuttavat väkivaltaa ja tietämättömyyttä esimerkiksi lastenkasvatuksesta.
Kirja kertoo miltä toivoton rakkaus tuntuu ja siitä, miten jokainen itse voi valinnoillaan ja käyttäytymisellään vaikuttaa elämänsä laatuun. Välillä Catherinen ja Heathcliffin itsekkäät ja raa'atkin valinnat saavat turhautumaan, kun samassa tilanteessa olisi itse toiminut täysin päinvastoin. Silti kirjan viesti lukijalle ei jää epäselväksi.
Mitäpä rakkaus sitten oikeastaan onkaan: Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti