Lehtien kätkössä

Rankkasateesta voi oppia jotakin. Kun äkisti alkaa sataa, yrität välttyä kastumasta ja juokset lujaa pitkin tietä. Mutta vaikka menet johonkin sellaiseen suojaan kuin räystään alle, kastut silti. Kun ennalta olet päättäväinen, et joudu ymmällesi, vaikka tuletkin yhtä märäksi. Tämä oivallus pätee yhtä lailla kaikkeen.

1700-luvun alussa julkaistu Hagakure (Hagakure: The Book of the Samurai) on tärkein Japanissa kirjoitettu samuraiden elämänmuotoa käsittelevä kirja. Alkuperäisessä Hagakuressa on noin 1300 pientä tarinaa, joista suomenkieliseen käännökseen on päätynyt suunnilleen 300 kappaletta.

Hagakure kertoo 1600-luvun lopussa eläneestä Nabeshima-klaanin samuraista, Yamamoto Tsunetomosta. Häntä kiellettiin tekemästä rituaali-itsemurhaa hänen isäntänsä kuoleman jälkeen. Tsunetomo anoi luvan erota samurai palveluksesta ja hän ryhtyi buddhalaispapiksi. Hän vetäytyi vuorille erakkomajaan, jossa hänen luonaan alkoi vierailla nuori samurai. Tämä kyseinen samurai kokosi muistiin Tsunetomon mietteitä seitsemän vuoden ajan ja antoi teokselle nimen Hagakure.

Hagakure koostuu lyhyistä tarinoista, joiden avulla esitellään samuraiden ajattelua, toimintatapoja ja samuraimytologiaa vertauskuvallisesti. Kirjassa on myös muutamia muidenkin ajan suurten vaikuttajien ja Tsunetomon sukulaisten tarinoita. Näin ollen ei kirjalla ole virallista kirjoittajaa, kertojaa, eikä myöskään tarkkaa miljöötä. Lyhyet tarinat ovat helppolukuisia, mutta sisältävät syvällistä elämänviisautta. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolloin Japania ravistellut sisällissotien kausi oli lipumassa ohitse, noin 150 vuotta ennen kuin Japani alkoi teollistua.

Mitä enemmän vettä, sen korkeammalla on vene.

Hagakuressa näkyy samuraiden tiukka kuri ja Japanin väkivaltainen kulttuuri. Samurait määrättiin tekemään itsemurha pienimmistäkin virheistä tai epäkohteliaisuuksista. Teos on erittäin väkivaltainen, joka näkyy monista itsemurhista, murhista, kaksintaisteluista ja ristiinnaulitsemisista. Väkivalta johtuu osittain siitä, että kirja sijoittuu aikakaudelle, jolloin samuraiden kausi alkoi olla ohi, jolloin heitä sorrettiin ja alistettiin. Kirjassa pyritään kuitenkin kuvaamaan samurain elämän valoisia puolia.

Suosittelen kirjaa, koska sieltä oppii paljon uutta ja siellä on paljon elämänohjeita. Kirja on hyvä, vaikka välillä vaikealukuinen. Monimutkaisia vertauskuvia pitää pysähtyä pohtimaan, mikä voi vaatia moneen kertaan uudelleen lukemista. Jos Japanin kulttuuri ja historia ei kipinöi yhtään, ei kannata vaivautua lukemaan.

Rintamalle lähtevällä tulee olla riisiä laukussaan. Hänen alusvaatteidensa pitää olla mäyrännahkaa. Siihen ei tule luteita. Pitkillä sotaretkillä luteista on riesaa.