Sonderkommandot olivat vankeja, jotka saivat tehtäväksi saattaa kaasukammion uhrit kuolemaan, tyhjentää kammiot ruumiista ja hävittää ne, useimmiten polttamalla krematoriossa. Sonderkommandon jäsenet saivat enemmän ruokaa ja muutaman kuukauden lisää elinaikaa, mutta heidän tehtävänsä oli sairas. Venezia oli sitä mieltä, että hän olisi mielummin kuollut kuin joutunut tekemään tuota vastenmielistä työtä.
Tykkäsin kirjasta, koska se perustuu historiallisiin tositapahtumiin ja se kertoo hyvin yksityiskohtaisesti yhden selviytyjän näkökulmasta. Tykkäsin myös kirjan epäröimättömästä tavasta kertoa Holokaustin hirveyksistä: ''Saatoimme löytää ihmisiä, joiden silmät olivat pullahtaneet kuopistaan elimistön ponnistelun takia. Jotkut olivat aivan verisiä tai yltä päältä ulosteessa, omassa ja muiden. Pelko ja kaasu tekivät usein sen, että uhrit päästivät kaikki kuonat ulos elimistöstään. Jotkut ruumiit olivat punaisisa, toiset kalmankalpeita. Kukin reagoi omalla tavallaan.''
Shlomo Venezian tarinan lisäksi kirjassa on Simone Veilin esipuhe sekä kaksi tapahtumien historiaa valottavaa artikkelia.
;)
VastaaPoista