Vuonna 1993 julkaistu Tessa de Loon Kaksoset (De Tweeling) on myötätuntoa herättävä romaani, joka kertoo Saksan Kölnissä syntyneistä kaksosista, jotka kuusivuotiaina, vanhempiensa kuoleman jälkeen, erotetaan väkisin toisistaan. Hiljaisempi, tuberkuloosiin sairastunut Lotte lähetetään serkuilleen Hollantiin, kun taas räväkämpi ja esiintymistä rakastava Anna joutuu isoisälleen maalle töihin. Kumpikin elävät täysin erilaisessa maailmassa: Lotte elää vasemmistoaatteisessa Hollannissa, jossa uskonnolla ei ole kovinkaan suurta jalansijaa, kun taas Anna asuu vahvasti katolisessa, monin paikoin köyhässä Saksassa, jossa natsit ovat nousemassa valtaan. Monia vuosia myöhemmin, kun he ovat jo vanhoja, he tapaavat kuin sattumalta eräässä Belgialaisessa kylpylässä. Itsensä hollantilaiseksi tunteva Lotte koittaa ottaa etäisyyttä sisareensa Annaan, ettei hän joudu käsittelemään jo ajat sitten arpeutuneita haavoja. Kuitenkin yhteiset muistot saavat sisarukset keskustelemaan menneistä. Teos kertoo toisen maailmansodan eri puolille joutuneista siskoksista, ja kuinka he kirivät takaisin heiltä viedyt vuodet, ja kuinka anteeksianto ja ymmärtäminen voi olla todella vaikeaa vielä monienkin vuosien päästä, sodasta johtuvan kaunan takia.
"Välinpitämättömän ohikulkijan lailla Anna kulki kadulla, jota pitkin kiireiset sukulaiset olivat kuljettaneet häntä päinvastaiseen suuntaan kauan sitten, kun hän oli vielä ollut pieni lapsi. Katu oli hänen mielessään aina yhdistynyt isän hahmoon, joka oli mustassa takissaan kulkenut katukivillä, nojannut raskaasti keppiinsä ja silloin tällöin vetänyt esiin sylkypullonsa, kätkeäkseen sen nopeasti takaisin taskuunsa. Tumma pilvi oli jo silloin riippunut kadun yllä, ja isä oli leijunut sen päällä pois: Kasinon yläpuolelle, kirkon ja koulun yli, pois kaupungista, maasta, maailmasta. -- Hänen katseensa ryömi ylös pitkin päätyä, lyijylasi-ikkunaan asti, se lipui sivuttain alas lakatun kaksoisoven suuntaan, jossa oli kuparinen ovikello ja pienet rautaristikkoikkunat. Mihin hän suuntasikin katseensa, se heijastui takaisin. Rakennus sulki hänet ulkopuolelle: se ei tunnustanut, että Anna oli joskus hengittänyt sen sisällä, että hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat täyttäneet sen tilat, että hänen isänsä ja Lotte olivat asuneet siellä. Silloin nämä muurit olivat sulkeneet sisäänsä perhe-elämän, nyt ne muodostivat rikkomattoman esteen hänen ja perheen välille."
Saksaan jääneen Annan isoisä kuolee pian, ja tilan perii hänen setänsä Heinrich, tämän uuden vaimonsa kanssa. Anna joutuu heti orjapiiskuriksi ja tekee lähes kaikki tilan työt, lastenhoidosta sikalan siivoamiseen ja käy sen lisäksi vielä koulua ja käy ahkerasti jumalanpalveluksissa. Anna joutuu myös perheväkivallan uhriksi, eikä hänen setänsä pahantahtoinen vaimo tee hänen elämästään helpompaa. Anna on silti säilyttänyt kaikesta huolimatta oman päänsä, ja kerran hän jopa onnistuu hajoittamaan kylän Hitler Jugend -tyttöjärjestön saamalla suurimman osan tytöistä olemaan osallistumatta natsien ulkoiluleirille kirkkopyhän sijasta. Tästä eleestä näkyy se, ettei Anna vain hiljaisesti hyväksynyt kohtaloaan muutosten myllertäessä epätoivoisessa Saksassa, vaan koitti tehdä jotain näkemystensä eteen. Myöhemmin hän muuttaa takaisin Kölniin ja pääsee vauraaseen taloon kodinhoitajaksi. Vuosi vuodelta hän etääntyy menneisyydestään, miettien silti aina miksei hän ole kuullut mitään siskostaan. Toisen maailmansodan aikaan Anna toimii armeijan sairaanhoitajana, joka kuvaa hänen auttamisen tarvettaan.
Hollantiin muuttanut Lotte saa kokonaan uudet vanhemmat ja sisarukset, ja hän joutuu opettelemaan kokonaan uuden kielen, mutta silti hänen elämänsä on monessa suhteessa helpompaa verrattuna Annan elämään: hän asuu ihastuttavassa ympäristössä ja hänellä on uusi perhe, joka tukee häntä hänen musiikkiharrastuksessaan ja antaa tämän toteuttaa itseään. Tosin hänen uusi isänsä on itsekeskeinen, ja hänen hollantilaisäitinsä katkeruus heijastuu monin tavoin heidän perheensä onneen. Lottea kasvatetaan päivä päivältä Saksa-vastaisemmaksi Hitlerin noustua valtaan. Saksan miehitettyä Hollannin, heidän perheensä piilottaa monia juutalaisia heidän taloonsa. Siksi Lotelle onkin vaikea ymmärtää, miksi saksalaiset ovat antaneet jotain niin kauheaa tapahtua.
Kirja on kirjoitettu hänkertojan muodossa, kuitenkin kuvaillen molempien päähenkilöiden tuntemuksia. Tapahtumapaikka sijoittuu suurimmaksi osaksi Belgiassa olevaan kylpylään, mutta myös Kölniin ja Hollantiin. Kirjassa on erittäin paljon takaumia, mikä tekee teoksesta melko katkonaisen luettavan. Kirja avartaa monia näkökulmia toisen maailmansodan syttymiselle, puolin sekä toisin. Kirja opettaa, että joskus vuosiakin kestänyt kauna olisi syytä päästää irti, ja kannattaisi koittaa asettaa itsensä toisen asemaan, kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Itseeni teki vaikutuksen se, että kirjan kirjoittaja on itse hollantilainen, mutta silti hän on uskaltanut näinkin arkaluontoista asiaa käsiteltäessä tehdä kirjan sankarin "vihollispuolen" tytöstä.
"Kyyhkyset kujersivat ulkona, kuten aina. Kaikki oli kuten aina, nyt vain puuttui jotakin olennaista. Pari viikkoa sitten hän ei vielä ollut olemassa minulle, Lotte ajatteli, ja nytkö kaipaisin häntä? -- Hän ei ollut edes voinut sanoa jäähyväisiä. Minä olisin halunnut sanoa vielä niin paljon, hän ajatteli, katumuksen tunteen kasvaessa hitaasti hänen mielessään. Vai niin, entä sitten, kyyninen ääni huusi hänen sisällään, mitä olisit halunnut sanoa jos olisit tiennyt mitä tapahtuu? -- Olisitko koskaan voinut sanoa hänelle, mitä hän oikeastaan olisi halunnut kuulla, sitä mistä koko ajan oli ollut kysymys? Olisitko todella pystynyt puristamaan ulos nuo kolme sanaa... "Minä ymmärrän ... sinua"?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti