Venäläisen kirjailijan Viktor Pelevinin nopeatempoinen satiiriteos Generation P (Tammi, 2000) kertoo nuoren copywriterin Vavilen Tatarskin etenemisestä Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän mainosalalla. Työtä riittää, koska länsimaalaiset tuotemerkit rynnistävät vauhdilla Venäjän markkinoille ja jokainen mainostoimisto haluaa hyötyä tästä. Teoksessa sekoitellaan erilaisia aiheita, välillä kerrotaan venäläisen mainosalan erityispiirteistä, välillä mesopotamialaisesta mytologiasta ja välillä hortoillaan metsässä syöden kärpässieniä ja nauttien niiden aiheuttamista hallusinaatioista ja lämmöntunteesta sormenpäissä.
Teoksen teemoja ovat muun muassa Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena päätään nostanut konsumerismi, uuden Venäjän järjestäytyminen Neuvostoliiton jälkeen ja tiedotusvälineiden osuus siihen sekä mainonnan vaikutus yleisöön ja politiikkaan. Pelevin käsittelee teemoja hyvin satiirisesti. Teoksessa viitataan usein etenkin Neuvostoliiton aikaisiin poliitikkoihin ja tapahtumiin, joten edes pieni tietämys toisen maailmansodan tapahtumista auttaa huomattavasti ymmärtämään Pelevinin ironista tekstiä.
Kirjan päähenkilö Vavilen Tatarski huomaa venäläisten suhtautumisen rahaan muuttuneen Neuvostoliiton jälkeen: nyt status on kaikki kaikessa ja sitä kuuluu pönkittää rahalla. Tatarski päättää hyötyä havainnostaan ja ryhtyy suunnittelemaan mainoksia pääosin länsimaalaisille tuotemerkeille. Tatarski etenee alalla nopeasti oikeiden henkilöiden ja huumekokeiluiden siivittämänä. Lisäinspiraatiota hän saa itse Che Guevaralta, jonka monisivuisen kirjoitelman mainonnasta Tatarski kirjoittaa ylös Guevaran hengen valtaamana. Lopulta Tatarski nousee mainosalan hierarkiassa kaikista korkeimmalle tasolle, joka on aivan jotain muuta, kuin mitä Tatarski on kuvitellut sen olevan.
Teoksessa esitellyt mainossuunnitelmat sulauttavat yleensä kaksi täysin eri maailmasta olevaa asiaa yhteen, lopputuloksena saadaan radikaaleja ja yliampuvia mainoksia, jotka sopivat hyvin kirjan surrealistiseen henkeen. Tämä ilmenee esimerkiksi mainoksessa, jossa Niken kenkien swoosh-logo yhdistetään sandiegolaisen okkultistiryhmän Heaven's Gaten jäsenten joukkoitsemurhaan.
Nyt asiakas haluaa osoittaa valtaapitäville, jotka seuraavat tarkkaan tv-ruudun ja elämän tapahtumia, että hänellä on varaa ottaa miljoona dollaria ja heittää se kankkulan kaivoon. Siitä syystä on parempi, mitä huonompi mainos on. Katsojalle jää sellainen mielikuva, että mainoksen tilaaja ja tekijät ovat täysiä idiootteja, mutta tässä kohtaa katsojan aivoissa herää kysymys, paljonko rahaa tuo on vaatinut.
Teoksessa kuvattu yhteiskunta hakee rahasta turvaa Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamaan epävakauteen. Pelevin kuvaa teoksen hahmot stereotyyppisinä uusvenäläisinä, joille raha ja sen mukanaan tuomat hyödyt ovat erittäin tärkeitä. Tämän kiteyttää hyvin teoksessa mainittu taidenäyttely, jossa itse taidetta ei ole, esillä ovat pelkästään taideteosten hinnat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti