Chimamanda Ngozi Adichien vuonna 2003 kirjoittama kirja (suomennettu painos 2010) Purppuranpunainen hibiskus kertoo Nigeriassa asuvasta perheestä, joka kärsii perheväkivallasta. Vaikka perhe asuu hyvin rikkaasti köyhien ihmisten keskellä eikä mitään materiaalista tunnu puuttuvan, heidän elämässään ei kuitenkaan ole lainkaan naurua tai onnellisuutta. Isä on ankaran uskonnollinen, ja se näkyy perheen jokapäiväisessä arjessa. Kambilin ja hänen veljensä Jajan elämä mullistuu kun he matkustavat köyhän, mutta onnellisen tätinsä ja tämän perheen luokse Nsukkaan, jossa he tottuvat nauruun ja onnellisuuteen.
”Kun nousin autosta tädin asunnon edessä, iltapäivän tapahtumat pyörivät yhä mielessäni. Olin hymyillyt, juossut, nauranut. Rintani paisui jostain, joka oli kuin kylpyvaahtoa. Hattaramaisen keveää. Niin suloista, että tunsin sen maun kielelläni, se oli makeaa kuin cashew - puun ylikypsät keltaisina hehkuvat hedelmät”
Kirjan päähenkilö on 16 -vuotias tyttö nimeltä Kambili, joka pitää isäänsä sankarina ja rakastaa häntä koko sydämestä. Hän ei tajua isänsä käyttäytymistä vääräksi vaan pitää sitä rakkautena joka on parhaaksi Kambilille itselleen.
Isä puolestaan pitää itseään Jumalan tärkeimpänä lapsena, jolla on oikeus arvostaa ja rankaista muita, etenkin omaa perhettään. Lapsien täytyy kunnioittaa ja palvoa isäänsä kuin Jumalaa. Jos lapset eivät tottele isäänsä, hän kohtelee heitä väkivaltaisesti. Isä kuitenkin pitää tekojaan Jumalan käskeminä eikä omana tahtonaan.
” ”Ylös lattialta ja heti!” isä käski uudestaan. En liikahtanut vieläkään. Isä alkoi potkia minua. Kenkien metallisoljet pistivät kuin jättiläismoskiittojen puremat. Isän suusta tulvi tolkutonta igbon- ja englanninsekaista puhetta, kuin pehmeää lihaa ja teräviä luita. Jumalattomuutta. Pakanoiden palvontamenoja. Helvetin tuli. Potkut tihenivät, ja minä ajattelin Amakan musiikkia, hänen kulttuurisesti tiedostavaa musiikkiaan, joka toisinaan alkoi hitaasti saksofonilla ja kiihtyi kieppuen nautinnolliseksi lauluksi.”
Nigerian kulttuuri näkyy tytön elämää ympäröivällä köyhyydellä, vaikka perhe onkin rikas. Uskonnollisuus on todella suuri osa kirjaa, perhe käy joka sunnuntai kirkossa, he ripittäytyvät todella useasti ja koko elämä perustuu uskon ympärille.
Kirja on raaka ja koskettava. Se opettaa arvostamaan omaa elämää ja vanhempia sekä olla valittamatta pienistä vastoinkäymisistä jotka tuntuvat kirjan ongelmiin verrattuna olemattomilta. Useassa kirjassa, jossa käsitellään samantyylisiä tragedioita, kuvataan tapahtumia lapsen näkökulmasta. Se tekee lukemisesta luontevampaa.
Purppuranpunainen hibiskus on silmiä avaava kertomus kehitysmaiden tilanteista. Teos sopii kaikille ihmissuhteista ja karuista elämäntarinoista kiinnostuneille lukijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti