Henning Mankellin Väärillä jäljillä sijoittuu 1990-luvun lopun Ruotsiin, pikkukaupunkiin nimeltään Ystad. Kirjan päähenkilö on Kurt Wallander niminen poliisi, joka saa lomansa kynnyksellä tehtäväkseen selvittää, kuka murhaa ihmisiä kylmäverisesti kirveellä. Onko Wallander joutunut Väärille jäljille vai onko kyseessä harhapolku, kuten teoksen alkuperäisnimen Villospår voi myös kääntää.
Wallander on eronnut ja hänellä on aikuinen tytär. Hänellä on myös Baiba niminen naisystävä, joka asuu Riiassa. Wallander on sopinut lähtevänsä Baiban kanssa lomamatkalle. Lomamatka uhkaa peruuntua, mutta Wallander ei saa aikaiseksi ilmoittaa sitä Baiballe. Yksi kirjan tärkeistä teemoista onkin se, kuinka Wallander joutuu sovittamaan stressaavan tutkinnan ja yksityiselämänsä toisiinsa.
Murhaaja on aluksi lukijalle kuin tumma hahmo, jolla ei ole edes nimeä:
”Hän aloitti muodonmuutoksensa aikaisin aamun sarastaessa. Hän oli suunnitellut kaiken tarkkaan, jotta mikään ei menisi vikaan. Häneltä kuluisi siihen koko päivä, eikä hän halunnut, että hänelle tulisi kiire. Hän tarttui ensimmäiseen siveltimeen ja nosti sen kasvojensa eteen.”
Kuva murhaajasta rakentuu kuitenkin pala palalta ja lopulta Wallander keskustelee murhaajan kanssa tietämättä tämän olevan murhaaja. Vaikka murhaaja onkin lukijalle pitkään selvillä, joutuu murhan motiivia miettimään aivan viime lehdille saakka.
Kirjan pitäminen vain kevyenä kirjana olisi virhe. Kirja on kyllä mukaansa tempaava ja helppo lukea, mutta siitä voi löytää paljon eri ulottuvuuksia. Ihmissuhteet ovat kirjassa tärkeällä sijalla.
”Wallander tiesi, että Baiba piti hänestä. Sen hän oli kyllä tuntenut. Mutta oliko se tarpeeksi? Missä hän itse oli menossa? Halusiko hän tosiaan elää yhdessä jonkun toisen ihmisen kanssa? Hän ei tiennyt. Baiban avulla hän oli päässyt yksinäisyydestä, joka häntä oli vainonnut sen jälkeen, kun hän oli eronnut Monasta. Se oli suuri askel, suuri helpotus. Ehkä hänen pitäisi tyytyä siihen? Ainakin toistaiseksi?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti